© Piia Collan


Blogi

Tällä sivulla pääset lukemaan uusia ja aiemmin muualla julkaistuja kirjoituksia.  Koko kirjoitus aukeaa klikkaamalla tekstin alkua. 

Jos haluat lainata kirjoitusta esimerkiksi rotuyhdistyksen lehdessä olethan yhteydessä piia.collan@gmail.com Kirjoitusten lainaaminen ja kopiointi ilman lupaa on ehdottomasti kielletty. 

Resurssiaggressiivisuus vaatii vähintään kaksi osapuolta


Itselleen tärkeän asian puolustaminen on normaali reaktio. Koiran resurssiaggressiivisuuden taustalla on aina pelko ja epävarmuus asioiden menettämisestä. Luonnossa tällainen käyttäytyminen on elinehto, mutta ihmisten yhteiskunnassa on hyvin oleellista, että koira osaa luopua myös sille tärkeistä asioista tarvittaessa. Tämä edellyttää sitä, että koira voi luottaa siihen, että kaikkea sille merkityksellistä on aina riittävästi. Resurssiaggressiivisuus on usein monen asian summa ja taustalla voi olla paljon muitakin haasteita tai ongelmia.


Resurssien vahtiminen ei aina näytä loogiselta

Koiran toiminta on hyvin usein tilannekohtaista ja alttius aggressiiviseen käytökseen muodostuu monista tekijöistä. Aggressiivinen käytös ei myöskään aina vaikuta johdonmukaiselta ihmisen silmin. Koira, joka murisee puolustaessaan lepopaikkaansa, ei välttämättä muissa tilanteissa ilmennä resursseihin liittyvää aggressiota lainkaan. Koira saattaa lisäksi sujuvasti totella yhden perheenjäsenen käskyä poistua sohvalta, mutta murisee perheen muille ihmisille. Joku koira vahtii ruokaansa vain laumansa yhdeltä koiralta, mutta ei muilta. 

Resurssiaggressiivisuus liittyykin kilpailutilanteeseen ja viestintään, eli vaatii vähintään kaksi osapuolta. Kun koira kokee toisen yksilön jostain syystä uhaksi, syntyy tarve puolustautua. Varsinkin lievemmissä tilanteissa onkin ratkaiseva merkitys sillä, millä asenteella, toimintatavalla ja kokemuksella tilanteessa itse toimii sekä miten lukee omaa koiraansa tai koiralaumaansa ja millä tavoin niitä ohjaa. 

Resurssejaan vahtivan koiran kanssa on aina mietittävä, pahentaako konfliktia vai lieventääkö sitä. Joskus ihmisen tai koiran järkevä toiminta ratkaisee tilanteen ja voi myös opettaa koiralle, ettei resursseja itseasiassa tarvitsekaan vahtia. Tästä syystä on hyvä jo etukäteen miettiä miten toimii, kun koira ilmentää ensimmäistä kertaa resurssiin liittyvää vahtimista.

Huomaa pienet viestit ja puutu ajoissa

Koiran ilmentäessä aggressiota selvillä eleillä, kuten murinalla, hampaiden näyttämisellä tai puraisulla, on ne helppo tulkita. Koirilla on kuitenkin valtavasti eleitä, joilla ne pyrkivät ratkaisemaan tilanteen ilman näitä viimeisiä keinoja. Tarpeettomien konfliktien välttäminen on luonnossa usein selviytymisen edellytys. Koirien normaaliin käytökseen kuuluukin tietty rauhanomaisuus. Rauhallinenkin koira voi kuitenkin puolustaa jotakin resurssia henkeen ja vereen, koska resurssin pitäminen voi olla sille elämän ja kuoleman kysymys. Koiran eleet tulee tästä syystä aina ottaa tosissaan.

Monille tuttu sateenvarjokäsite ”rauhoittavat eleet” pitää allaan niin eleet, joilla koira rauhoittaa itseään, kuin ne eleet, joilla koira rauhoittaa muita. Näitä eleitä nähdessä on turvallista tulkita ainakin koiran olevan jostain syystä epävarma. Yleisimmin ilmeneviä rauhoittavia eleitä ovat mm. huulten ja kirsun lipominen, haukottelu, ravistelu ja pään tai kyljen kääntäminen poispäin. Kun näitä näkee, voi aina pysähtyä miettimään tarkemmin mitä koira kokee ja miksi se näitä ilmentää. Tällainen toimintatapa parantaa joka tapauksessa viestintää koiran ja ihmisen välillä sekä koiranlukutaitoa. Lisäksi näitä eleitä tarkkailemalla ei jouduta niin helposti vaarallisempaan tilanteeseen, jossa koira puolustaa voimakkaammin resurssiaan. 

Kun huomaa sohvalla makoilevan koiran haukottelevan ja nuolevan huuliaan ihmisen lähestyessä, on helpompi puuttua asiaan jo tässä vaiheessa kuin vasta tilanteen ollessa se, että koira jo murisee lähestyville ihmisille. Myös koira, joka luikkii aina paikalta pois vaikkapa sohvan alle saadessaan herkun, vahtii resurssiaan. Tähänkin käytökseen kannattaa koulutuksella hakea muutosta, koska resurssiaggressiivisuus voi pahentua ja yleistyä, jos siihen ei puutu. Piiloon luikkiva koira voi joskus jopa huvittaa, mutta käytös on yhtä lailla resursseihin liittyvää aggressiota, kuten murinakin.

Mustasukkaisuutena kuvattu piirre on resurssien vahtimista

Koiralle hyvin merkittäviä resursseja ovat henkiinjäämisen ja suvunjatkamisen kannalta olennaiset asiat eli lisääntymiskumppanit, suoja ja nukkumapaikka sekä vesi ja ruoka. Koira saattaa kuitenkin kehittää ylikorostuneen suhteen myös ihmisiin ja perheenjäseniin. 

Koiralle tärkeän ihmisen vahtiminen ei siis olekaan varsinaisesti usein kuvattua mustasukkaisuutta, vaan menettämisen pelkoa. Oppimiskokemuksetkin vaikuttavat tähän. Jos omistajaan voimakkaasti kiintynyt koira aina häädetään pois omistajan luota vieraiden saapuessa tai perheen lapsen tullessa paikalle, koira oppii nopeasti mitä vieraat ja lapsi merkitsevät, ja ongelma on valmis.

Varsinkin jos koiralla on puutetta tai epävarmuutta jostakin resurssista tai sen riittävyydestä, se voi puolustaa resurssia herkemmin. Varma keino kehittää ongelma vaikkapa ruokaan on jatkuvasti häiritä koiran ruokailua ja pitää koiraa epävarmuudessa ottamalla kippoa välillä pois. Kun koira on tämän kerran oppinut, ei enää autakaan pelkästään se, että ruokaa olisi yllin kyllin, vaan koira vahtii resurssiaan silti. Jatkuvalla resurssin pois ottamisella ja koiran häiritsemisellä siis nostetaan resurssin arvoa tarpeettomasti ja luodaan itse ongelma. 

Opeta pikkupentuaikana mitä ihmisen lähestyminen merkitsee

Helpointa on opettaa koira jo pentuna siihen, että ruokakuppia tai sen luuta lähestyvä ihminen ei ota siltä mitään pois, vaan tuo lisää. Helppo harjoitus, joka voidaan tehdä päivittäin useita kertoja, on kävellä pennun lähelle sen syödessä ja tiputtaa herkkuja sen lähelle tai ruokakippoon. Koiran oppiessa jo pentuna, että ihmisen lähestyminen merkitsee mukavia asioita, se ei piittaa siitä myöhemminkään. Pennulle syntyy vahva luottamus sille, että ihminen ei ole uhka, vaan päinvastoin. Tästä voidaan jouhevasti edetä aika nopeastikin siihen, että tehdään hetkellinen vaihtokauppa, eli otetaan luu tai kippo hetkeksi haltuun antaen samalla superherkullista namia, ja sen jälkeen heti luu tai ruoka takaisin. 

Tällä samalla tavalla voi edetä aikuisenkin koiran kanssa, mutta huomioiden kuitenkin se, millä tasolla aggressiossa ollaan. Joskus resurssiaggressiivisuus on jo niin voimakasta, että ihminen ei voi olla edes samassa huoneessa koiran kanssa sen syödessä. On selvää, että tällöin askelmerkit ovat tarkat ja ne kannattaa hakea kouluttamisen ammattilaisen kanssa yhteistyössä. 

Ruokaan liittyvää harjoittelua voi tehdä jo kasvattajan luona pikkupentuaikana, kun pennut ovat siirtyneet kiinteään ruokaan ja se voi olla osa varhaista sosiaalistamista. Pennun voi ottaa erilleen harjoittelua varten, eikä tähän tarvita kuin muutamia opetuskertoja. Jo ne luovat vahvan pohjan, josta pennun uusi koti voi jatkaa. 

Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen millä tavoin suhtautuu ja miten toimii, kun joku yksilö rohmuaa kaikkien ruoat. On mahdollista, että jatkuva kipolta pois nostelu voi altistaa voimakkaammalle ruoan vahtimiselle. Pentu kokee kuitenkin syömisen niin vahvana tarpeena, että voi olla fiksumpaa antaa koirille jollain muulla tavalla ruokarauhaa ja ruokkia ahneimmat pennut vaikka erikseen, jotta niitä ei joudu nostelemaan kipolta koko ajan pois. Näin kaikilla on myös riittävästi ruokaa sekä aikaa syödä se. Riittävän ruokamäärän sekä sen nauttimisajan turvaaminen ovat ruokaan liittyvän resurssiaggressiivisuuden parhaita ehkäisykeinoja.

Oikean suhtautumistavan toisen hallinnassa oleviin resursseihin voi pennulle opettaa myös sen emo. Emon syödessä, vaikka luuta ja puolustaessa sitä joskus hyvinkin voimakkailla viesteillä, ikään kuin korostaakseen asiaa, pentu oppii, ettei toisen omaa saa viedä. Tämä on tärkeä taito, kun maailmalle lopulta lähdetään ja ehkäisee konflikteja.

Ongelman taustalla on usein lukuisia syitä

Jo valmiiksi pelokas koira voi pelätä asioiden menettämistäkin muita koiria useammin. Osa roduista vahtii hanakammin resurssejaan kuin toiset. Lisäksi yksilölliset ominaisuudet vaihtelevat suuresti. Osa yksilöistä ei ole moksiskaan, kun niiltä viedään jotain ja toiset ovat välittömästi valmiita puolustautumaan. Koira voi olla myös väsynyt, stressaantunut, kipeä tai tilanteessa jollain tavalla yllätetty, minkä vuoksi se reagoi aggressiivisesti. Myös jo aggressiivisuus itsessään nostaa stressitasoja ja pahentaa entisestään asiaa.

Erityisesti rotu, joka on toimintaan kykenevä ja jolla aggressio ja/tai kiihtymys nousevat esiin herkemmin, saattaa puolustaa itselleen tärkeitä asioita vahvemmin, koska yksinkertaisesti kykenee siihen. Koira, joka pelkää resurssin menettämistä, mutta ei puolusta sitä, kokee kuitenkin menettämisen ja pelon tunteen yhtä vahvana kuin koira, joka kykenee puolustamaan tarpeitaan. Tästä syystä jokaiselle koiralle onkin hyvä opettaa resursseihin liittyvät luopumisen taidot ja luottamus siihen, että kaikkea riittää. Tämä on myös koiran hyvinvoinnista huolehtimista.

Saahan koira levätä myös lapsiperheessä?

Jos jotain ei ole tarpeeksi ja jos se jokin on perustarve kuten lepo, ollaan hyvin nopeasti ongelmissa koiran kanssa. Koiralle on elintärkeää saada riittävästi laadukasta lepoa, palauttavaa tekemistä ja rauhoittumista. Koiran stressi kasautuu helposti ja vaikka koira sitä näennäisesti kestäisi, ei se tee pitkään jatkuessaan hyvää. Stressi altistaa käytösongelmille ja stressaantuneen koiran pinnakin voi olla lyhyempi, aivan kuten ihmisellä. Hyvin tyypillinen ongelma lapsiperheissä on koiran levon puute.

Kun lapsi lähestyy lepäävää koiraa ja koira päättääkin sitten yhtäkkiä puolustaa itselleen elintärkeää lepoa, voi tilanne äityä vaaralliseksi. Levon tarve unohdetaan valitettavan usein ja varsinkin pentujen kanssa keskitytään aktivointiin, jota koira toki tarvitseekin. On kuitenkin äärimmäisen tärkeää vaalia kultaista sääntöä ”kun koira nukkuu, sitä ei häiritä.” Tätä periaatetta noudattamalla vältetään jo monta vaaratilannetta. 

Kovat otteet ovat riski jokaiselle

On valitettavan yleistä, että murisevaa koiraa kielletään murisemasta. Ilman varoittavia eleitä ja signaaleja koira voi olla kuitenkin hyvin arvaamaton, jopa vaarallinen. On ajateltava, että muriseminen on tavallaan hyvä asia, sillä tämä on koiran kommunikointiyritys sille haastavassa tilanteessa. Koira haluaa ratkaista tilanteen ja kertoo ihmiselle jotakin. Huomattavasti vakavampaa on, jos koira ei murise lainkaan, vaan puree heti. Tällöinhän varoitusta ei tule, eikä varoitusta siten voida ottaa huomioonkaan. Ollaan suoraan syvässä päässä. Luutaan kaluavan koiran murinaa ei kannata pelätä. Resurssejaan vahtivaa koiraa on kuitenkin koulutettava, jotta syy ja tarve resurssien vahtimiselle vähenee ja myös katoaa hiljalleen.

Jos koiraa kieltää ja mahdollisesti rankaisee resurssien puolustamisesta, pääsee nopeasti kierteeseen, jossa kaikkien osapuolten aggressio voimistuu. Omistaja saattaa edelleen koventaa otteitaan. Koira vastaa ja puolustautuu voimakkaammin ja kierre jatkuu. Lopputuloksena saadaan pelkkää epäluottamusta ja neuvottomuutta. Kovat otteet vievät aina vain ojasta allikkoon.

Jos koira alistuu kovien otteiden alla, voi ihminen kokea näennäisesti voittaneensa, mutta koiran tunnetila on itseasiassa vain pahentunut. Koiran pelko on kasvanut ja stressitaso on tästä syystä todella korkea. Koira pelkää joka kerta henkensä edestä esimerkiksi syödessään, että ruoka viedään pois. Pahimmillaan jonain kauniina päivänä koiran sietokyky ylittyy, kun sitä lähestytään sen syödessä ja se puree pahastikin.  Pahimmassa tapauksessa lähestyjä oli lapsi tai vaikka ohikulkija sillä hetkellä, kun koira sai palkkanamin.

Resurssiaggressiiviselle koulutetaan perustaitoja

Resurssiaggressiivinen koira hyötyy suuresti perustaitojen opettamisesta ja niistä kannattaakin aloittaa. Aivan tavalliset luopumiseen, malttiin ja odottamiseen liittyvät harjoitukset ovat asiaa tukevia taustatoimenpiteitä. Näiden harjoittelu lisää koiran sellaisia taitoja, joita se myös varsinaisen ongelman kanssa tarvitsee. 

Harjoitteluun voi ottaa mukaan koiran arvostaman resurssin vasta, kun se alkaa sujumaan vähempiarvoisillakin palkkioilla. Eli jos koira vahtii paikkaansa sohvalla tai luuta, otetaan harjoituksiin koiralle peti maahan ja jokin vähempiarvoinen herkku, joista koira koulutetaan ensin luopumaan. Myös luoksetuloa kannattaa harjoitella paljon, sillä sen avulla voi myöhemmin pyytää koiran vaikkapa sohvalta pois. 

Koska osa resurssejaan vahtivista koirista on myös käsittelyherkkiä, kannattaa koiraa ohjata vain suullisesti tai käsimerkein. Hyvin yleistä on, että koiraa esimerkiksi siirretään kädellä sohvalta alas ja tilanne eskaloituu, kun oikea ratkaisu olisi ollut vain kutsua se neutraalisti vaikka toiseen huoneeseen ja palkata tästä. Oma tila voi olla koiralle hyvin merkityksellinen resurssi ja sen hallinta koiralle tärkeää, osalle roduista se on erityisen tärkeää. 

Kouluttaessa perusasioita on oleellista muistaa, että vasta kun niitä on vaikeutettu, ne ovat tositilanteessa avuksi. Muutama luopumisharjoitus kuivanappulalla ei mitenkään riitä avuksi, jos koira suu vaahdossa vahtii vaikkapa lelujaan. Kouluttamisessa perusperiaatteita on, että koira oppii oikean asian vain onnistumisesta ja kouluttajan tehtävä on huolehtia, että koira onnistuu. Tehtävän vaikeuttaminen tuleekin tehdä niin hitaasti, että koira onnistuu lähes koko ajan, näin myös motivaatio säilyy. Kun päästään tilanteeseen, jossa koira tulee luoksesi vaikka leikkisi muiden koirien kanssa ja ehkä jopa pupun perästä, on aika varmaa, että voit onnistuneesti luoksetulokutsulla pyytää sen sohvalta tai ruokakipoltaan pois.

Resurssiaggressiivisuutta voi siis hallita millä tahansa vahvalla perustaidolla. Jopa “istu”-käsky riittävän vahvana voi toimia käytöksen katkaisijana. On kuitenkin hyvin tärkeää muistaa, että ilman palkkaa käytös sammuu. Koira tekee aina sen, mikä on sille itselle kannattavinta ja palaa kyllä vanhoihin tapoihin, jos kokee ne kannattavina. Koiran on koettava, että luopuminen sille itselleen tärkeästä puolustamisen arvoisesta resurssista on maailman kannattavin asia, aina ja joka kerta.

Omien koirien välinen resurssiaggressiivisuus 

Koirille uhkauseleiden käyttäminen on normaalia kommunikaatiota. Se ei ole harvinaista, eikä yleensä johda välien kiristymiseen perheen koirien kesken. Kokenut omistaja ja koirien käsittelijä kuulee usein jo ääntelyn sävystä ja havaitsee elekielestä, onko tosi kyseessä vai ei. Kokeneellekin voi kuitenkin sattua virhearvioita, joten koirien tarkkailu on aina välttämätöntä. Monet useamman koiran omistajat eivät salli painimisleikkejä edes ulkona, jos on minkäänlaista riskiä konflikteista. Rotu ja lauman koostumuskin tietysti vaikuttavat suuresti tähän.

Luonteeltaan ystävällisetkin koirat saattavat ajautua konfliktitilanteeseen, jos ne haluavat samaa asiaa samaan aikaan. Koirien välit myös kiristyvät aina jokaisen mahdollisen tappelun myötä. Toinen osapuolista saattaa kyllä aina alistua, mutta kun näin ei ehkä enää käykään, voivat seuraukset olla vakavat. Voi käydä jopa niin, että koulutuksellakaan ei tämän jälkeen pystytä vaikuttamaan koirien keskinäisiin väleihin. Jos koirat eivät opi toimimaan resurssien kanssa sopuisasti, tulee se niille opettaa ja kouluttaa sekä myös ennaltaehkäistä riskitilanteet. Yleensä samassa perheessä asuvien koirien välille muodostuu onneksi ajan kanssa yhteisymmärrys erilaisten resurssien suhteen, mutta oman lauman tarkkailu ja sen dynamiikan tunteminen on hyvin tärkeää. 

Jos laumassa kuitenkin ilmenee resurssiaggressiota, ei koulutuksestakaan ole hyötyä ennen kuin perusasiat ovat kunnossa. Koirien tarpeet on tyydytetty, omistajaan on hyvä suhde, koirat ovat terveitä ja saavat sopivasti liikuntaa, ruokaa, aktiviteettia ja lepoa. Joskus koulutusta ei välttämättä tarvita lainkaan, kunhan perusasiat saadaan kohdalleen. 

Listaa riskipaikat

Koiraperheessä, jossa on resurssejaan vahtivia yksilöitä tai yksilö, kannattaa kirjata ylös ne resurssit, joita koira eniten vahtii sekä ne, jotka ovat merkityksettömiä tai vain vähäpätöisiä. Tämä auttaa hahmottamaan millaisia toimenpiteitä arkeen tarvitaan ja on tietysti kouluttamiseen välttämätöntä tietoa. Kun tiedetään mistä asioista konflikteja syntyy, pystytään ennaltaehkäisemään tilanteita. 

Koiraportit, koiran kytkettynä pitäminen ja esimerkiksi kuonokoppa voivat tuoda juuri sen tarvittavan hengähdystauon, että voimia varsinaiseen kouluttamiseen saadaan ja koiran käytösmalli katkeaa ainakin hetkeksi. Jos akuutissa tilanteessa kuonokoppa antaa mielenrauhan ja takaa sen, ettei ketään purra, sen käyttäminen on viisasta. Kuonokoppakaan ei voi kuitenkaan olla pysyvä ratkaisu, vaan tarvitaan paljon muitakin toimenpiteitä, sillä mikään väline ei itsessään opeta tai kouluta koiralle asiaa. Kuonokoppa on myös ensin opetettava koiralle positiiviseksi asiaksi, ettei sen käyttämisellä lisätä entisestään koiran tunnekuormaa.

Siirtymät ovat tyypillisiä riskitilanteita varsinkin, kun koiria on useampi. Pelkästään ahdas tila ja innostuneet uloslähtijät voivat riittää kärhämän aikaansaamiseksi. Myös lapsiperheissä uloslähtö voi olla kaoottista. Koirille voikin mahdollisuuksien mukaan kouluttaa omat odottelupaikat. Koirat voi myös jakaa, esimerkiksi ohjeistamalla osan niistä yhteen paikkaan odottamaan ja vaikka mahdollisen kuumakallen toiseen. Koirat voi kouluttaa siihen, että ovesta mennään yksitellen nimensä kuullessaan. Rauhallisuuden vaaliminen ja vaatiminen odottamistilanteissa on hyödyksi ja sen voi kouluttaa vaikka yhdelle koiralle kerrallaan.

Ruokailu on varsinkin useamman koiran laumassa tärkeää järjestää juuri niin kuin tarve on. Joskus koirat syövät luunsa ja ruokansa eri huoneissa eri kerroksissa eri aikaan ja jos se on tarpeen, näin kannattaakin toimia. Ruokarauha on koiralle äärimmäisen tärkeä ja ruoka on yleensä se mikä suurimmat kiistat aiheuttaa. Vaikka koirat ruokailisivat kuvatun lailla, niiden kanssa on hyvä silti harjoitella ja totuttaa siihen, että ihmisen lähestyminen merkitsee lisää ruokaa. Koirien ei ole pakko syödä sovussa samasta kiposta eikä sen tarvitse olla päämäärä koulutuksessa. Hyödyksi on, jos kouluttamalla päästään siihen, että koirat osaavat antaa toiselle tilaa sen syödessä, eivätkä mene vaanimaan toisen resursseja. Jos koiralla ei tällaista kykyä ole, se tuo stressiä muille eikä ole viisasta jättää tällaista kokoonpanoa ainakaan valvomatta ruokailemaan keskenään. 

Matkustaminen autossa tarkoittaa usein yhdessä takakontissa tai häkissä olemista. Tähän voi yhdistyä esimerkiksi fyysinen pahoinvointi, innostunut mielentila, autopelko tai jokin muu tunnetila tai ihan stressi. Autossakin on mahdollisuuksien mukaan hyvä jakaa koirat sen mukaan, mikä on kullekin hyvä. Pitkien matkojen aikana pidemmätkin tauot ovat hyväksi. Mahdollinen stressi hieman laskee ja matkustaminen ahtaasti on helpompaa. Koiria, jotka eivät oikein siedä toisiaan, ei pidä laittaa ahtaaseen tilaan keskenään. Vaikka ongelmia ei tulisi, koirien stressitaso nousee, eikä ajan myötä sietokyky välttämättä kasva, vaan alenee ja jossain vaiheessa tilanne voi laueta tappeluksi.

Varsinkin useamman koiran laumaan kannattaa antaa leikkeihin, joita ei valvo, vain sellaisia leluja, joita koirat eivät pidä kovin arvokkaina. Lisäksi leluja voi olla useampia samanlaisia.  Heittoleikit toimivat useamman koiran kanssa vain, jos ne ovat todella sopuisia ja tottuneita leikkijöitä, sillä heittoleikki nostaa koiran vireys- ja stressitasoa niin suureksi, että aggression esiintyminen voi kasvaa. Esimerkiksi koirapuisto ei ole oikea paikka heittoleikille, jos paikalla on tuntemattomia koiria.

Resurssiaggressiivinen koira sukunsa jatkajana

Koiran persoonallisuuteen ja käytökseen vaikuttavat perimä, eli geenit, epigenetiikka ja ympäristötekijät sekä näiden kaikkien yhteisvaikutus. Geeniperimä vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaasti erilaiset haitalliset ympäristötekijät altistavat käytöshäiriöiden kehittymiselle. Ympäristötekijöillä tarkoitetaan koulutusta, kasvatusta sekä ruokintaa ja kaikkia kokemuksia, joita koira kokee elämänsä aikana. Pentu ei ole kuitenkaan tyhjä taulu, josta voi muokata haluamansa koiran. Synnynnäiset erot ovat pentujen persoonallisuuksissa suuriakin. Toisaalta ympäristön vaikutus koiran persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen on kiistatta todella valtava, ja omistaja voi vaikuttaa paljon koiransa käyttäytymiseen. 

Aggressiivisuuden on yleisesti todettu periytyvän, mutta erilaisten aggressioiden muotojen taustalla on eri geenejä. On myös havaittu, että aggressiivisuus voi periytyä voimakkaasti tietyssä sukulinjassa. Voidaan pohtia myös, onko koira, joka on esimerkiksi voimakkaan impulsiivinen sekä vahtii resurssejaan, riskialttiimpi ympäristölleen kuin hermorakenteeltaan tasapainoinen koira, joka myös vahtii resurssejaan samalla volyymilla. Jälkimmäistä voi olla helpompi kouluttaa käytöksestä pois ja jälkimmäisen käytös voi olla ihmissilmään loogisempaa, eikä ehkä yleisty niin helposti. 

Resurssiaggressiivisuus ei automaattisesti ole tulkittavissa suoraviivaisesti esimerkiksi siten, että kyseinen koira on vaikkapa heikko hermorakenteeltaan. Se voi olla hyvinkin tasapainoinen sekä toimintakykyinen ja kyse voi olla opitusta käytöksestä huonojen kokemusten myötä. Onkin hyvin yksilöllistä, kuinka todennäköisesti koira käyttäytyy aggressiivisesti ja se riippuu monista, osin sellaisistakin tuntemattomista tekijöistä, joita ei edes saada aina selville, vaikka asiaa tutkittaisiin pitkään. Tietyillä roduilla aggressiota ja resursseihinkin liittyvää aggressiota on enemmän. Mallioppiminenkin voi olla mahdollista. 

Selvää pitäisi olla kuitenkin se, että oli käytösongelma mikä hyvänsä, mahdollista jalostuskäyttöä tulee aina harkita tarkkaan. Varsinkin, jos käytösongelma jollakin tavalla haittaa koiran arkea. Aggressiivisuus ja aggressiivinen käyttäytymismalli on aina myös ympäristölle vaarallista ja tulisi siksi ottaa vakavasti

Resurssiaggressiivisuuten suhtautuminen

Koska aggressiivinen käytös vaikuttaa koiran ja sen omistajien kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja on turvallisuusriski, siihen pitää aina puuttua. Yleensä koiran ja ihmisen väliset resurssiristiriidat ovat helposti ratkaistavissa koulutuksella ja opettamalla koiralle tukitaitoja. Haastavampaa on kuitenkin koirien keskinäisten resurssiriitojen selvittäminen. On aina helpompaa puuttua, kun ongelma on vielä pieni ja juuri alkanut. Jos kuitenkin tilanne on jo äitynyt pahaksi, avun pyytäminen voi olla paikallaan. Jokaisen mahdollisen pureman myötä puremisen kynnys madaltuu koiran mielessä, joten kyseessä ei ole mikään pieni juttu, jos koira ruokkivaa kättä puraisee.


Teksti Piia Collan, eläintenkouluttaja, Koirapalvelu Collan

Tekstin kopioiminen ja lainaaminen ilman lupaa on kielletty.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Suomen Koirankasvattajat ry:n Kasvattaja lehdessä.