6. syys, 2017

Milloin on päästettävä irti?

Jokainen lemmikin omistaja sitoutuu lemmikin hankkiessaan vastaamaan luopumisen ajankohdasta. Omistajan velvollisuuksiin kuuluu hoitaa koiralleen elämä ilman kärsimystä. Se on luonnotonta. Päättää jonkun kuolemasta. Kuka siihen pystyy? Miten siihen voi pystyä? En ymmärrä.

Mikä on tarpeeksi painava ja hyväksyttävä syy sille, että koiran on päästävä pois? Onko omistajana mahdollista ajatella asiasta objektiivisesti? Jos koira voi kuitenkin elää kolmijalkaisena, saako sen lopettaa jalan katketessa? Mistä me tiedämme miten koira elämänsä kolmijalkaisena kokee? Entä jos minulla ei ole rahaa koiran vaikean sairauden hoitoon? Onko taloudellinen tilanne hyväksyttävä syy? Ovatko koiralle kärsimystä aiheuttava massiivinen hoito ok, jos sillä saadaan vuosi elinaikaa lisää?

Tarjoan pelkkiä kysymyksiä ja hieman omia ajatuksiani. Tilanteet ovat niin erilaisia ja tunteita täynnä, ettei vastauksia oikeasti ole.  On vain kipeitä ja vaikeita päätöksiä.

Luopumiseen olisi oltava aina valmis. Sanon näin, mutta samaan hengenvetoon totean, että en missään tapauksessa ole valmis luopumaan yhdestäkään rakkaastani. En eläimestä enkä ihmisestä. En vaikka tiedän, että minä olen se joka jää tuntemaan kipua.

Itseäni pelottaa. En ole vielä joutunut suoraan tällaisen päätöksen eteen. Aina on sattunut jotakin muuta tai joku muu on päättänyt asian puolestani. Toivon sydämeni pohjasta, että kykenen sitten tilanteen tullessa eteeni olemaan objektiivine. Hyväksymään, että kaiken elämän on joskus loputtava. Olen luvannut hankkiessani lemmikin, antaa hänelle hyvän elämän loppuun asti. Vajavaisilla taidoillani yritän tämän lupaukseni lunastaa.

Halusin kirjoittaa tämän siellä jossakin olevan bulterrierini Siron muistoksi.